Keskiviikkona 19.2. ja torstaina 20.2. alkoi Kellukkeen valmistautuminen ilmiöprosessin lopetukseen. Katse kiinnitettiin lähestyvään loppupaneeliin ja koko prosessin koontiin. Jakauduimme ryhmittäin ja lähdimme pohtimaan, mitä olemme oppineet ja mitä tahdomme jakaa muille loppupaneelissa. Yhtäkkiä aika, josta olimme pyrkineet irtautumaan, tuntui loppuvan kesken. Saimme kuitenkin vielä viime minuuteilla ennen viikonlopun viettoon irtautumista (ja aikakapselista vapautumista J ) koottua pienryhmien keräämät oivallukset ja ohjeet, joilla ehkäistä kiireen tuntua ja luoda ajattomuutta koululuokassa. Näistä viisauksista muodostuivat Kelluopen teesit:
1. Rauhoita! Pidä opetuspuhe rauhallisena. Opettaja voi luoda kiirettä puheensa tempolla, sananvalinnoillaan sekä eleillään.
Ø Opettajan luoma kiire tarttuu oppilaan toimintaan ja puheeseen (Rantala, 2006, 54).
2. Riko! Uskalla rikkoa aikastruktuuria.
Ø esim. huovutuspäivä – tauot, kun siltä tuntuu
Ø poistetaan kello luokasta (ja välituntikellon ääni)
3. Osallista! Anna oppilaan vaikuttaa omaan aikatauluunsa.
Ø itsesäätelytaidot kehittyvät ja sisäinen motivaatio kasvaa (Tuomalan koulu)
4. Anna aikaa! Oppilaiden on tärkeää viedä toiminta loppuun asti
Ø ”Kiire estää ilon syntymisen, jos oppilas kokee, että tehtävä jää kesken.” (Rantala, 2006, 55.)
Ø Tehtävien projektimaisuus antaa oppilaalle mahdollisuuden ottaa itse vastuuta ajankäytöstä (vrt. Tuomalan koulu)
5. Ryhmäytä! Luo yksilöille turvallinen ympäristö, johon voi tuntea kuuluvansa.
6. Auta! Auta oppilaita luomaan itselleen positiivista menneisyyskuvaa.
Ø sanallista menneet tapahtumat myönteisesti
7. Ennakoi! Tempoeroja tasoittaakseen, opettaja voi ennakoida toimintaa (”kohta vaihtuu…”)
8. Tunnista! Opettajana tunnista ja ymmärrä oma ja oppilaittesi tempo ja aikaperspektiivit.
Ø eriytä tarvittaessa tempon mukaan
9. Opeta! Opeta oppilaita omaksumaan kasvun mielentila (growth mindset).
10. Harjoittele! Harjoitellaan keskittymistä ja ”ei minkään tekemistä”, harjoitellaan myös toisenlaisten tempojen kohtaamista ja niiden kanssa toimeen tulemista.
Ø mindfullness, ryhmätyöskentelyt
(Lähde: Rantala, T. 2006. Oppimisen iloa etsimässä. Jyväskylä: PS-kustannus.)
(Lähde: Rantala, T. 2006. Oppimisen iloa etsimässä. Jyväskylä: PS-kustannus.)
Tiistaina 25.2. oli loppupaneelin aika. Esityksen aluksi halusimme demota paneeliin osallistujille luotua kiireen tuntua. Niinpä muut Kellut odottelivat luokassa vieraiden saapuessa, kun Solja ja Heidi olivat vielä ”viime hetken ostoksilla” kaupassa ja ryntäsivät sieltä tohinalla ja kiireellä luokkaan alkaen vauhdilla asettelemaan tarjottavia pöydille ja esittelemään hosuen karkeaa Power Point -esitystä. Severi pysäytti toiminnan pyytämällä kaikkia sulkemaan silmänsä ja keskittymään hengittelyyn. Tämän jälkeen aloitettiin todellinen Aika-ilmiön kuvaus prezin avulla.
Lopuksi suoritettiin arviointi siten, että ilmiön ohjaajat pitivät ensin oman pikku porinansa ja Kelluke omansa. Tämän jälkeen syvennyttiin yhteiseen arviointikeskusteluun, johon osallistui ohjaajien ja Kellukeen lisäksi myös vanhemman kasvatuspsykologian ryhmän jäsen Erika. Keskustelussa nousi esiin muun muassa seuraavia seikkoja:
- Kellut heittäytyivät aitoon prosessiin ja muodostivat tutkimuskysymykset prosessin aikana J
- toiminta edellä -toimintatapa oli ohjaajien mielestä toimiva
o Kellujen kesken asia herätti erilaisia mielipiteitä ja osa koki toimintatavan haasteelliseksi
- ryhmän työn- ja vastuunjakaminen toiminut hienosti
- Kelluopen 10 teesiä sai paljon kehuja (=hyvä tiivistys prosessista)
- käsitteellistämistä jäätiin vielä kaipaamaan
- ”Alun kaaottisuudesta Kelluke nousi pintaan!”
- Kelluke pohti omien tavoitteidensa epämääräisyyttä ja päätti keskittyä seuraavassa ilmiössä huolelliseen tavoitteiden asetteluun
- Kelluke oli tyytyväinen siihen, että ensimmäistä kertaa onnistuimme todella jakamaan tietoa keskenämme J
- blogi koettiin toimivaksi tavaksi tuoda esiin prosessinkulku
- ”Kellukkeen ryhmähenki näkyy ja tuntuu” J
- Aika-projekti loppui nyt, mutta prosessi jää elämään. Prosessin aikana on luotu pohjaa, johon palata myöhemminkin. Kokemusten kautta opittu jää vielä paremmin muistiin kuin pelkän teorian kautta opittu tieto.
Kelluke oli yhtä mieltä siitä, että paljon on opittu ja onneksi ensi vuonna on vielä toinen ilmiö koettavana. Saadun kokemuksen pohjalta tiedossa on varmasti hieno prosessi!
Kelluke tahtoo vielä kiittää kaikkia prosessiin osallistuneita ja siinä tukeneita ihmisiä (ja eläimiä). Kiitokset siis:
· Riikalle, Liisalle ja Ulla-Maijalle opettavaisesta, innostuneesta ja kannustavasta ohjauksesta!
· Alkupaneeliin osallistuneille idearikkaista ajatuksista ja ehdotuksista!
· Patolakodin henkilökunnalle ja asukkaille lämpimästä vastaanotosta, oman ajan antamisesta ja mahtavista elämäntarinoista!
· Rödje Fantsin hevostallille vierailumahdollisuudesta ja erityiskiitos persoonalliselle Klaara-ponille, joka päästi halukkaat selkäänsä!
· Joogagurullemme Sirpalle, joka johdatti meidät rentoutumisen ytimeen!
· Belgialaisille erityisvieraillemme Wouterille ja Kevinille, joiden johdatuksella pääsimme tutustumaan mindfulnessiin!
· Tuomalan koululle ja ”sille toiselle koululle”, jotka antoivat meille arvokasta tietoa kyselyiden ja haastatteluiden avulla!
· Vanhemmille kasvatuspsykologian opiskelijoille, joilta saimme jo ennen ilmiön alkua sekä ilmiön aikana korvaamattomia neuvoja ja tukea! Erityiskiitos Erikalle loppupaneeliin osallistumisesta ja kannustavasta palautteesta!
· Kiitos myös Kellujen kotiväelle, joka jaksoi kestää ilmiön väsyttämää Kellua ja tukea tarpeen mukaan!
Lopputuuletukset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti